Intian kielellisen monimuotoisuuden ymmärtäminen

Podcast-käsikirjoitus

Ben: Tervetuloa takaisin "Kielten tarina" -ohjelman pariin. Olen Ben, ja mukanani on Clara. Viime kerralla tutkimme Kiinan uskomatonta kielellistä monimuotoisuutta, jota yhdistää yksi ainoa kirjoitusjärjestelmä. Tänään suuntaamme toiselle niemimaalle, jossa on hämmentävän suuri määrä kieliä: Intiaan. Onko tilanne siellä samanlainen?

Clara: Hei Ben. Se on loistava kysymys, koska pinnallisesti tilanne näyttää samalta – yksi maa, monta kieltä. Mutta Intian kielellinen tarina on pohjimmiltaan erilainen. Intiassa ei ole vain monia kieliä; se on koti kahdelle täysin erilliselle, suurelle kielikunnalle, jotka ovat eläneet rinnakkain tuhansia vuosia.

Ben: Kaksi kielikuntaa? Mitä se tarkoittaa käytännössä?

Clara: Kuvittele, että piirrät viivan Intian keskiosan poikki. Karkeasti ottaen pohjoisen kielet kuuluvat indoarjalaiseen kielikuntaan, jotka ovat kaukaista sukua englannille, saksalle ja venäjälle. Etelän kielet kuuluvat dravidakielten kielikuntaan, joka ei ole mitään sukua millekään suurelle kielikunnalle niemimaan ulkopuolella. Niillä on eri alkuperä, erilainen kielioppi ja erilainen perussanasto.

Ben: Eli toisin kuin Kiinassa, jossa kielet ovat sukua toisilleen, täällä on kaksi täysin erilaista ryhmää. Mikä kieli toimii siltana niiden kaikkien välillä?

Clara: No, virallisesti siltakieliä on kaksi. Ensimmäinen ja hallitsevin on hindi. Se on laajimmin puhuttu kieli, erityisesti pohjoisessa, ja hallitus sekä Bollywood-elokuvat mainostavat sitä voimakkaasti. Jos opettelet yhden intialaisen kielen pärjätäksesi, hindi on paras valintasi.

Ben: Entä toinen?

Clara: Toinen on englanti. Se on siirtomaa-ajan perintöä, mutta se on säilynyt ratkaisevan tärkeänä kielenä korkeakoulutuksessa, kansallisessa liiketoiminnassa ja eri kielialueiden koulutettujen ihmisten välisessä viestinnässä, erityisesti pohjoisen ja etelän välillä.

Ben: Puhutaanpa sitten itse kielistä. Anna esimerkki yhdestä suuresta kielestä tuosta pohjoisesta, indoarjalaisesta kielikunnasta.

Clara: Hindin lisäksi merkittävin on luultavasti bengali, jota puhutaan Länsi-Bengalissa ja Bangladeshin valtiossa. Sillä on hämmästyttävän rikas kirjallisuuden historia – se oli Nobel-palkitun Rabindranath Tagoren kieli. Monet kuvailevat sitä hyvin pehmeältä ja musikaaliselta kuulostavaksi kieleksi.

Ben: Selvä, entä eteläisestä dravidakielten kielikunnasta? Mikä siellä on suuri kieli?

Clara: Etelän kaksi jättiläistä ovat telugu ja tamili. Erityisesti tamili on kiehtova, koska se on yksi maailman vanhimmista elävistä klassisista kielistä, jonka katkeamaton kirjallinen perinne ulottuu yli kahden vuosituhannen taakse. Tamilin puhujat ovat äärimmäisen ylpeitä sen historiasta. Se ei ole vain kieli; se on suora yhteys muinaiseen sivilisaatioon.

Ben: Uskomatonta. Mutta jos puhutut kielet ovat niin erilaisia, entä kirjoitus? Onko se kuten Kiinassa, jossa kaikilla on yksi kirjoitusjärjestelmä?

Clara: Ei, ja tämä on toinen keskeinen ero. Useimmilla Intian kielillä on omat ainutlaatuiset kirjaimistonsa. Vaikka ne saattavat näyttää täysin erilaisilta – hindin Devanagari-kirjaimiston kulmikkaat viivat verrattuna tamilin pyöreisiin silmukoihin – useimmat niistä ovat kehittyneet samasta muinaisesta lähteestä, brahmi-kirjoituksesta. Niillä on yhteinen foneettinen logiikka, mikä on pieni helpotus oppijoille.

Ben: Mitkä ovat suurimpia yllätyksiä tai haasteita oppijalle, kun hän tarttuu johonkin Intian kieleen, kuten hindiin?

Clara: Ensimmäinen asia, joka tuntuu englannin puhujasta oudolta, on sanajärjestys. Englanniksi sanomme "I am learning Hindi" (subjekti-verbi-objekti). Hindiksi sanotaan "minä hindiä olen-oppimassa" (subjekti-objekti-verbi). Verbi tulee aina lauseen loppuun.

Ben: Selvä, siihen totuttelussa menee hetki. Mitä muuta?

Clara: Kaksi muuta isoa asiaa. Ensinnäkin, monissa Intian kielissä on äänteitä, joita meillä ei ole englannissa, kuten retrofleksikonsonantit, joissa kielen kärki taivutetaan taaksepäin kitalakea kohti. Niiden hallitseminen on avainasemassa autenttiselta kuulostamisessa. Toiseksi, ja tämä on iso juttu, on muodollisuus. Esimerkiksi hindissä on kolme eri sanaa "sinulle" riippuen siitä, kuinka läheinen olet ja kuinka paljon kunnioitat henkilöä, jolle puhut. Väärän sanan käyttäminen voi olla suuri sosiaalinen virhe.

Ben: Eli sinun on tiedettävä paikkasi sosiaalisessa hierarkiassa vain sanoaksesi "sinä". Kiehtovaa. Kun monimuotoisuutta on näin paljon, ovatko alueelliset kielet vaarassa kadota hindin ja englannin tieltä?

Clara: Se on aiheellinen huoli, mutta tällä hetkellä näyttää tapahtuvan päinvastoin. Sen sijaan että ne hiipuisivat, alueelliset kielet kukoistavat. Niitä tukevat osavaltiotason ylpeys, eloisa alueellinen media ja internet. Ihmiset saattavat käyttää hindiä tai englantia liiketoiminnassa, mutta he elävät arkeaan, katsovat elokuvia ja laulavat lauluja bengaliksi, marathiksi, tamiliksi tai millä tahansa muulla kymmenistä kielistä. Intia ei ole sulatusuuni; se on pikemminkin kaunis, monimutkainen mosaiikki.

Ben: Kielellinen mosaiikki, jota hindi ja englanti pitävät koossa. Hienosti sanottu.

Clara: Juuri niin. Minkä tahansa intialaisen kielen oppiminen on enemmän kuin vain taidon hankkimista. Se on avaimen saamista, jolla avataan osa yhtä maailman vanhimmista ja monimuotoisimmista sivilisaatioista.

Ben: Clara, kiitos, että luotsasit meitä tämän uskomattoman kielellisen maiseman läpi. On selvää, ettei Intia ole vain yksi tarina, vaan kokonainen kirjasto niitä.

Clara: Eipä kestä, Ben. Ja jokainen noista tarinoista kerrotaan eri, kauniilla kielellä.