Englannin kielen uskomaton tarina

Englannin kielen ymmärtäminen edellyttää sen matkan seuraamista syrjäisellä saarella puhutusta vaatimattomasta germaanisesta murteesta maailman kiistattomaksi lingua francaksi. Tämän historian ymmärtäminen valaisee kielen rakennetta, selittää sen epäsäännöllisyyksiä ja muuttaa oppimisen pelkästä harjoituksesta maailmanlaajuisen kulttuuri-ilmiön löytämiseksi.

Juurista radikaaliin muutokseen: Englannin kielen synty

Englannin tarina alkaa 400-luvulla jaa. germaaniheimojen – anglien, saksien ja juuttien – muuttaessa Brittien saarille. Heidän mukanaan tuoma kieli, joka nykyään tunnetaan muinaisenglannina, oli länsigermaaninen murre, joka oli läheistä sukua muinaisfriisille ja muinaissaksille. Sen rakenne oli monimutkainen, ja siinä oli rikas sijamuoto- ja sukujärjestelmä, samankaltainen kuin nykysaksassa. Tämän aikakauden sanat muodostavat nykyenglannin perustan, mukaan lukien peruskäsitteet kuten hūs (house), wæter (water) ja mann (man).

Tämä germaaninen perusta joutui sitten kahden mullistavan valloituksen kohteeksi. Ensin 700-luvulta 1000-luvulle viikinkien ryöstöretket ja asutus toivat mukanaan muinaisnorjan. Koska muinaisnorja ja muinaisenglanti olivat jossain määrin keskenään ymmärrettäviä, kielet sekoittuivat. Tällä kontaktilla oli syvällinen, englantia yksinkertaistava vaikutus kielioppiin, ja se kulutti pois monia sen monimutkaisista päätteistä. Se lisäsi kieleen myös tuhansia ydinsanaston sanoja, usein arkipäiväisille esineille ja toiminnoille, kuten sky, skin, leg, get, take sekä pronominit they, them ja their.

Toinen, ja kaikkein ratkaisevin, tapahtuma oli vuoden 1066 normannivalloitus. Vilhelm Valloittajan voitto loi maahan ranskankielisen hallitsevan luokan. Lähes 300 vuoden ajan ranska oli hovin, lain ja hallinnon kieli, kun taas englanti säilyi tavallisen kansan kielenä. Tämä loi kielellisen kerrostuman, joka on nähtävissä vielä tänäkin päivänä. Anglosaksiset talonpojat, jotka kasvattivat eläimiä, käyttivät muinaisenglannin sanoja (cow, pig, sheep), kun taas normanniherrat, jotka söivät niitä, käyttivät ranskasta peräisin olevia sanoja (beef, pork, mutton). Tämä ajanjakso toi englantiin yli 10 000 ranskalaista sanaa, erityisesti hallinnon (government, parliament, state), lain (judge, jury, evidence) ja korkeakulttuurin (art, music, fashion) aloilla. Tuloksena oli keskienglanti, todellinen hybridikieli, jossa oli germaaninen kielioppi ja voimakkaasti romaanisten kielten vaikutteita saanut sanasto.

Englannin "erikoisuudet": Rakenteellinen tarkastelu

Englannin ainutlaatuinen historia selittää monet sen opiskelijoille haastavimmista piirteistä.

• Verraton kyky lainata sanastoa: Toisin kuin kielellisesti konservatiivisemmat kielet, englanti on aina osoittanut poikkeuksellista kykyä omaksua sanastoa muista kulttuureista. Ranskalaisvaikutteiden jälkeen renessanssi toi mukanaan aallon latinan ja kreikan sanoja uusien tieteellisten ja filosofisten käsitteiden tarpeisiin. Myöhemmin maailmanlaajuinen kauppa ja kolonialismi toivat sanoja kaikkialta maailmasta, kuten shampoo (hindi), ballet (ranska), piano (italia), tycoon (japani) ja zombie (länsiafrikkalainen). Tämä tekee englannista kiistatta maailman laajimman sanaston omaavan kielen.

• Oikeinkirjoituksen ja ääntämisen arvoitus: Englannin oikeinkirjoituksen ja äänneasun surullisenkuuluisa epäjohdonmukaisuus johtuu suurelta osin ilmiöstä, jota kutsutaan suureksi vokaalisiirtymäksi. Tämä 1400- ja 1700-lukujen välillä tapahtunut ilmiö oli systemaattinen ketjumuutos kaikkien pitkien vokaalien ääntämisessä. Esimerkiksi sana house, joka äännettiin aikoinaan "huus" (samoin kuin nykyinen goose), siirtyi nykyiseen äänneasuunsa. Kirjapainotaidon keksiminen 1400-luvulla alkoi kuitenkin vakiinnuttaa oikeinkirjoitusta ennen kuin tämä äännemuutos oli täysin valmis. Tämän seurauksena englannin ortografia on tilannekuva myöhäiskeskienglannin ääntämisestä, kun taas sen äänteet ovat jatkaneet kehittymistään, mikä on luonut nykypäivänä nähtävän eron sanoissa kuten though, through, tough ja thought.

• Yksinkertaistettu kieliopillinen rakenne: Samat historialliset voimat, jotka monimutkaistivat sen sanastoa, yksinkertaistivat dramaattisesti sen kielioppia. Muinaisenglannin ja muinaisnorjan yhteentörmäys sekä myöhempi ranskan vaikutus johtivat useimpien kieliopillisten taivutuspäätteiden katoamiseen. Englanti karisti monimutkaisen sijamuotojärjestelmänsä ja, mikä tärkeintä, kieliopillisen suvun. Toisin kuin saksassa, ranskassa tai espanjassa, englannin substantiivilla (the table, the sun, the idea) ei ole sukua, joka pitäisi opetella ulkoa. Tämä yksinkertaistettu kielioppi suhteellisen helppoine verbitaivutuksineen ja sanajärjestykseen nojautumisensa ansiosta alentaa merkittävästi kynnystä muille kuin äidinkielisille puhujille.

Nousu maailmanlaajuiseksi kieleksi

Englannin matka saarikielestä maailmanlaajuiseksi kieleksi tapahtui kolmessa päävaiheessa.

1. Brittiläinen imperiumi: 1600-luvulta 1900-luvulle Brittiläisen imperiumin laaja ulottuvuus siirtomaavallan, kaupan ja hallinnon kautta vakiinnutti englannin vallan kieleksi kaikilla mantereilla.

2. Amerikan nousu: 1900-luvulla Yhdysvalloista tuli maailman johtava taloudellinen, poliittinen ja sotilaallinen suurvalta. Sen kulttuurituotanto – Hollywood-elokuvien, populaarimusiikin ja median kautta – sekä sen hallitseva asema tieteessä ja teknologiassa sinetöivät englannin aseman kansainvälisen keskustelun pääkielenä.

3. Digitaalinen vallankumous: Internetin synty, jonka juuret ovat Yhdysvalloissa, teki englannista teknologian oletuskielen. Ohjelmointikielet, varhainen verkkoinfrastruktuuri ja maailmanlaajuiset sosiaalisen median alustat rakennettiin englanninkieliselle perustalle, mikä teki kielitaidosta välttämättömän digitaaliseen aikakauteen osallistumiselle.

Tämä maailmanlaajuinen leviäminen on johtanut rikkaaseen maailmanenglantien kirjoon. Merkittävin ero on brittienglannin (BrE) ja amerikanenglannin (AmE) välillä, jotka eroavat toisistaan ääntämisen, oikeinkirjoituksen (colour/color) ja sanaston (lift/elevator, flat/apartment) osalta. On kuitenkin olemassa monia muita elinvoimaisia, vakiintuneita muunnoksia, kuten Australian, Kanadan, Intian ja Etelä-Afrikan englanti, joilla kullakin on omat ainutlaatuiset piirteensä. Oppijalle tämä tarkoittaa, että ei ole olemassa yhtä ainoaa "oikeaa" englantia, vaan pikemminkin standardien perhe. Tavoitteena on johdonmukaisuus oman valitun standardin sisällä ja samalla laajan ymmärryksen kehittäminen muista standardeista.

Englannin tulevaisuus: Mitä on edessä?

Kun englannista on tullut koko maailman omaisuutta, myös sen tulevaisuus on globaali. Yksi merkittävä suuntaus on "globishin" (globaalin englannin) nousu. Se on funktionaalinen, yksinkertaistettu versio kielestä, jota ei-äidinkieliset puhujat usein käyttävät kommunikoidessaan toisten ei-äidinkielisten kanssa. Se asettaa hyödyllisyyden ja selkeyden etusijalle idiomi-vivahteiden sijaan ja riisuu kielen noin 1 500 sanan ytimeen.

Lisäksi teknologia, erityisesti reaaliaikainen kääntäminen, on valmis muokkaamaan kielidynamiikkaa uudelleen. Vaikka nämä työkalut epäilemättä helpottavat perusviestintää, ne eivät todennäköisesti korvaa syvällisen kielitaidon tarvetta. Vivahteet, kulttuurinen konteksti, suostuttelu ja luovuus pysyvät ihmispuhujien aluetta. Tulevaisuus ei todennäköisesti ole sellainen, jossa englanti on ainoa kieli, vaan sellainen, jossa se toimii ensisijaisena globaalina linkkinä yhä monikielisemmässä maailmassa, rinnakkain muiden nousevien kielten, kuten mandariinikiinan ja espanjan, kanssa.

Elävä perintö

Nykyajan englannin kieli on elävä museo. Sen kielioppi on todiste sen germaanisista juurista, sen sanasto on rikas mosaiikki maailmanhistoriasta ja sen oikeinkirjoitus on ikkuna sen keskiaikaiseen menneisyyteen. Se on kieli, jota valloitukset ovat muokanneet, kontaktit yksinkertaistaneet ja kauppa sekä kulttuuri levittäneet. Englannin oppiminen ei ole vain taidon hankkimista; se on osallistumista tähän elävään historiaan ja pääsyä aidosti maailmanlaajuiseen keskusteluun.