Espanjan kieli: Syväsukellus sen historiaan, murteisiin ja maailmanlaajuiseen viehätykseen

Espanja on paljon enemmän kuin vain yksi kieli; se on maailmanlaajuinen kudelma, joka on syntynyt muinaisesta historiasta, erilaisista kulttuureista ja alueellisista vaikutteista. Tässä kirjoituksessa matkaamme sen juurille, tutkimme sen monia muunnelmia ja kumoamme joitakin yleisimpiä myyttejä, joita monilla ihmisillä Euroopassa ja Yhdysvalloissa on siitä. Aloitetaanpa siis.

Rooman sotilaista maailmanlaajuiseksi supervallaksi

Espanjan kielen tarina ei ala Espanjasta, vaan Roomasta.

• Latinalainen perusta: Kuten ranska, italia ja portugali, espanja on romaaninen kieli. Sen suora esi-isä on vulgaarilatina, arkikieli, jota puhuivat roomalaiset sotilaat ja uudisasukkaat, jotka miehittivät Iberian niemimaan (nykyiset Espanja ja Portugali) yli 2 000 vuotta sitten. Tämä on espanjan kieliopin ja sanaston perusta.
• Germaaniset ja arabialaiset kaiut: Rooman valtakunnan kaaduttua visigootit, germaaninen heimo, hallitsivat aluetta jättäen jälkensä sodankäyntiin liittyvillä sanoilla, kuten guerra (sota). Merkittävin vaikutus tuli kuitenkin vuonna 711, kun maurit saapuivat Pohjois-Afrikasta. Yli 700 vuoden ajan arabia oli hallitseva kieli niemimaalla, ja se rikastutti sanastoa tuhansilla sanoilla, erityisesti niillä, jotka alkavat ”al-” (arabian artikkelista ”al”). Esimerkkejä ovat sanat kuten almohada (tyyny), aceite (öljy) ja ojalá (toivottavasti, joka tulee arabian sanasta ”Inshallah” eli ”jos Jumala suo”).
• Kastilian nousu: Kun pohjoisen kristityt kuningaskunnat aloittivat Reconquistan (niemimaan takaisinvaltauksen), Kastilian kuningaskunnassa puhuttu murre nousi hallitsevaan asemaan. Kastilian laajentuessa sen murre, castellano, levisi ja siitä tuli standardi. Tämän vuoksi monissa osissa maailmaa espanjaa kutsutaan edelleen nimellä castellano.
• Kultainen aikakausi: Espanjan ”Siglo de Oro” -aikakaudella (kultainen aikakausi) 1500- ja 1600-luvuilla kieli standardoitiin ja vietiin Amerikkoihin siirtomaavallan myötä. Nykyään vuonna 1713 perustettu Real Academia Española (RAE) toimii kielen virallisena vaalijana.

”Puhutko espanjaa?” – No, mitä niistä?

Yksi suurimmista harhaluuloista on, että espanja olisi yhtenäinen kieli. Todellisuudessa Madridissa puhuttu espanja eroaa huomattavasti siitä, mitä kuulet Buenos Airesissa tai Mexico Cityssä.

• Espanja Espanjassa: Jopa Espanjan sisällä on selkeitä alueellisia murteita, kuten kastilia (standardi) ja andalusianmurre etelässä (tunnettu sanojen lopussa olevan s-kirjaimen ”pudottamisesta”). On myös tärkeää tietää, että katalaani, baski ja galego ovat erillisiä, virallisia kieliä, eivät espanjan murteita.
• Espanja Latinalaisessa Amerikassa: Valtaosa espanjan puhujista asuu Amerikoissa. Useimmat latinalaisamerikkalaiset murteet kehittyivät eteläisessä Espanjassa puhutusta espanjasta, minkä vuoksi niillä on yhteisiä piirteitä, kuten c-kirjaimen (ennen e/i) ja z-kirjaimen ääntäminen s-äänteenä (piirre nimeltä seseo).
• Tapaustutkimus: Meksiko: Meksikon espanjaan ovat vaikuttaneet voimakkaasti alkuperäiskielet, erityisesti nahuatl, atsteekkien kieli. Saamme kiittää nahuatlia sanoista, jotka ovat päätyneet jopa englannin kieleen, kuten chocolate, tomato ja avocado (aguacate).
• Tapaustutkimus: Peru: Andeilla, erityisesti Perussa ja Boliviassa, espanjaa ovat muokanneet ketšua ja aimara, inkavaltakunnan kielet. Tämä voi vaikuttaa intonaatioon, kielioppiin ja sanastoon.
• Muita merkittäviä variantteja:
  • Rioplatense-espanja (Argentiina ja Uruguay): Kuuluisa vos-pronominin käytöstä tú-pronominin sijaan (”sinä”) sekä ll- ja y-äänteiden ääntämisestä kuten englannin sanan ”shoe” sh-äänne.
  • Karibian espanja: Tunnetaan nopeasta tahdistaan ja taipumuksesta jättää s- ja r-äänteet pois tavujen lopusta.

Tämä uskomaton monimuotoisuus osoittaa, miten espanja on sopeutunut ja kehittynyt eri puolilla maailmaa. Eikä espanja ole eristyksissä – sen lähin sisaruskieli, portugali, tarjoaa sekä yhtäläisyyksiä että yllätyksiä.

Espanja vs. portugali: Niin samanlaisia, mutta silti niin erilaisia

Iberian niemimaan naapureina espanja ja portugali ovat hyvin läheisiä sukulaisia. Kirjoitettuina ne voivat näyttää lähes identtisiltä, ja espanjan puhuja ymmärtää usein portugalilaisen tekstin pääpiirteissään. Mutta puhuttuna tilanne on toinen.

• Suuri ero on ääntämisessä: Suurin este on ääntäminen. Espanjassa on viisi puhdasta, yksinkertaista vokaaliääntä. Portugalissa on paljon monimutkaisempi järjestelmä, johon kuuluu nasaalivokaaleja, joita espanjassa ei ole. Tämän vuoksi portugalin puhujien on helpompi ymmärtää puhuttua espanjaa kuin päinvastoin.
• ”Väärät ystävät”: Varo falsos amigos -sanoja – sanoja, jotka näyttävät samoilta mutta tarkoittavat eri asioita. Esimerkiksi espanjan embarazada tarkoittaa ”raskaana”, kun taas samannäköinen portugalin sana embaraçada tarkoittaa ”nolostunut”. Klassinen sekaannus!

Yleisten espanjaa koskevien myyttien murtaminen

Selvennetään muutama yleinen sekaannus, jotka usein yllättävät opiskelijoita ja matkailijoita:

• Myytti 1: ”Espanja on helppo kieli.”
  Todellisuus: Vaikka sen foneettinen kirjoitusasu tekee ääntämisestä suhteellisen helppoa, sen kielioppi voi olla erittäin haastava englannin puhujille. Käsitteet kuten subjunktiivi, kaksi muotoa verbille ”olla” (ser ja estar) ja monimutkaiset verbitaivutukset vaativat vakavaa opiskelua.
• Myytti 2: ”Meksiko on Etelä-Amerikassa.”
  Todellisuus: Tämä on yksinkertainen maantiedon oppitunti, mutta yleinen virhe. Meksiko on Pohjois-Amerikassa. Etelä-Amerikka on erillinen manner. Koko Latinalaisen Amerikan niputtaminen yhteen pyyhkii pois valtavia kulttuurisia ja maantieteellisiä eroja.
• Myytti 3: ”Kaikki espanjalainen on tulista ja intohimoista.”
  Todellisuus: Tämä on kulttuurinen stereotypia. Espanjankielisessä maailmassa asuu yli 500 miljoonaa ihmistä 20 maassa, joilla on uskomattoman monipuolisia kulttuureja, persoonallisuuksia ja perinteitä. Yhden ”intohimoisen” piirteen liittäminen heihin kaikkiin on valtava yksinkertaistus.
• Myytti 4: ”Espanjassa puhuttu espanja on ’oikeaa’ tai ’oikeaoppista’ espanjaa.”
  Todellisuus: Tämä on klassinen harhaluulo. Mikään murre ei ole toista ”oikeampi”. Kolumbiassa, Meksikossa tai Argentiinassa puhuttu espanja on aivan yhtä pätevää, rikasta ja ”aitoa” kuin Madridin espanja. Se on kuin väittelisi, että brittienglanti on ”oikeampaa” kuin amerikan- tai australianenglanti. Ne ovat erilaisia, eivät parempia tai huonompia.

Espanjan kielen erityispiirteet

Mikä tekee espanjasta, no, espanjaa?

• Kirjoittaminen: Ikonisin piirre on käänteinen kysymysmerkki (¿) ja huutomerkki (¡), joita käytetään lauseiden alussa. Tämä on nerokas innovaatio – sen avulla lukija tietää lauseen sävyn heti alusta alkaen.
• Ääntäminen: Keskeisiä äänteitä ovat täry-r, puhtaat ja selkeät vokaalit (a-e-i-o-u äännetään aina samalla tavalla) ja äänetön h.
• Kielioppi: Ero ser- ja estar-verbien (molemmat tarkoittavat ”olla”) välillä on perustavanlaatuinen. Ser-verbiä käytetään pysyviin ominaisuuksiin (esim. Soy alto – Olen pitkä), kun taas estar-verbiä käytetään väliaikaisiin tiloihin tai sijaintiin (esim. Estoy cansado – Olen väsynyt).

Nouseva kieli

Kuinka moni siis puhuu espanjaa?

• Yli 580 miljoonaa ihmistä maailmanlaajuisesti puhuu espanjaa, mukaan lukien äidinkieliset puhujat, toisena kielenä puhuvat ja opiskelijat.
• Se on 20 maan virallinen kieli.
• Väestökehityksen trendit viittaavat siihen, että sen kasvu jatkuu, erityisesti Yhdysvalloissa. Itse asiassa tässä on yllättävä tilasto: Yhdysvalloissa on jo maailman toiseksi suurin espanjankielinen väestö, jopa Espanjaa suurempi. Vain Meksikossa on enemmän espanjan puhujia.

Lopuksi

Espanjan kieli on paljon enemmän kuin vain joukko kielioppisääntöjä; se on elävä, hengittävä kokonaisuus, jota ovat muovanneet vuosisatojen historia ja yli puolen miljardin ihmisen arki. Se ei ole vain yksi asia – se on äänten, ilmaisujen ja kulttuurien maailmankaikkeus, joka odottaa tutkimistaan.

Espanjan oppiminen on enemmän kuin vain uuden taidon hankkimista. Se on kutsu kulttuurimatkalle – sellaiselle, joka voi viedä sinut Mexico Cityn vilkkailta kaduilta Andien muinaisille poluille ja Espanjan aurinkoisille rannikoille. Se on passi yhteyden luomiseen uusien ihmisten kanssa, erilaisten näkökulmien ymmärtämiseen ja maailman näkemiseen uusin silmin. Se on tarina, jota kirjoitetaan yhä joka päivä, ja oppimalla sen voit tulla osaksi sitä.